Kurkista kirjaan. Luku 1: Palo Alto.

Palo Alto 18.11.2016

Mies mustassa t-paidassa harppoo jalkakäytävällä Palo Alton Homer Avenuella Kaliforniassa. Ideanin perustajiin kuuluva Risto Lähdesmäki on tuonut yrityksensä Piilaaksoon vuonna 2010. Seitsemän vuotta myöhemmin kaikki on kulminoitumassa yhteen puhelinsoittoon. Eihän puhelin ole äänettömällä?

Risto suuntaa tapansa mukaisesti Ideanin toimistolta muutama sata metriä etelään, jossa matalasti mutta tiheään rakennetun Palo Alton keskustaan on jäänyt puistomainen kaistale. Tyhjässä puistossa on hyvä soittaa puheluita sellaisista asioista, joista toimistossa ei voi puhua.

Nurmikko tuntuu pehmeältä jalkojen alla, kun Risto katsoo puhelimen kelloa kolmatta kertaa saman minuutin aikana. Tavallisestikin kanssatallaajia korkeammalla energialla käyvä mies on juuri nyt poikkeuksellisen sähköinen. Läheisen koulun pihalta kuuluu leikkivien lasten ääniä.

Risto on harjoitellut pian koittavaa keskustelua jo päivien ajan peilin edessä. Välillä tyytyväisenä, hetkittäin pelosta kiukkuisena. Matka Ideanin toimistolta paloaltolaiseen puistoon kestää kaksi minuuttia, mutta Riston oma matka tähän hetkeen on kestänyt seitsemän vuotta. Tai ehkä jopa koko Ideanin historian ajan lähes 20 vuotta. Vai jo pidempään?

Jokainen yrittäjä tietää, kuinka vaikeaa yrittäminen on. Risto amerikkalaistui jo Piilaaksoon muuttaessaan siinä mielessä, että rakastui amerikkalaiseen yrittäjää tarkoittavaan sanaan entrepreneur. Ja sanaan founder. Perustaja tai etsijä hän on ennemmin kuin suomalaisittain ’yrittäjä’. Ja kuitenkin juuri yrittäjyys on ollut hänelle maailman paras ammatti. Niin kai jokainen yrittäjä ainakin joinain päivinä sanoo. Paras, mutta yksi vaikeimmista. Vapauden hintana kun on vastuu. Yrittäjänä täytyy päivittäin tehdä suuria ja pieniä päätöksiä. Takaiskujen tai onnekkaiden sattumien loputtoman ketjun päässä saattaa – siis saattaa – olla hetki, jolloin joku soittaa sinulle arkisena tiistaina ja kysyy puhelimessa yrityksesi hintaa. On äärimmäisen vaikeaa rakentaa yritys, jonka joku haluaa ostaa. Vielä vaikeampaa on myydä yritys, jonka on itse sydänverellään rakentanut. Puistossa Risto mietti, että mitä hän edes on myymässä? Miltä tuntuu myydä unelmansa?

Puhelinsoittoa edeltävinä päivinä Risto on miettinyt paljon sitä, että vaikka hän rakastaa yritystään niin kuin ihminen voi omaa luomustaan rakastaan, on kauppa ollut hänen haaveensa. Kun myyntiajatus ensimmäistä kertaa iski hänen päähänsä, hän tajusi tähdänneensä juuri siihen. Rikastua ystävien kanssa – mikä voisi olla parempaa! Yrittäjyys on ajoittain tuntunut yksilölajeista yksinäisimmältä, maailmanympäripurjehdukselta paskameressä, mutta nyt hän on hoitamassa voittoa koko joukkueelle.

Totuus on, että Idean on houkutteleva yritys. Sen hän tuntee sydämessään ja ostajaehdokkaiden lukumäärä vahvistaa asian. Idean on kasvanut pienestä suomalaisesta tutkimus- ja designyrityksestä käyttöliittymäsuunnittelun ja käyttäjäkokemuksen huippuosaajaksi Piilaaksossa. Idean on tehnyt tuhansia projekteja, ja yrityksessä työskentelee satoja alansa huippuja ympäri maailmaa asiakkaille, joiden palveluita käyttävät miltei kaikki. Työn laatu on hiottu kohti täydellisyyttä. Totta kai se kiinnostaa.

Kaupallinen menestys, työn laatu, asiakkaiden määrä ja liikevaihdon kasvu eivät koskaan ole olleet Riston suurimpia suuria unelmia. Ne eivät ole se luomus, joka saa hänet tuntemaan suurinta ylpeyttä. Ostaja soittaa kohta, mutta ei taida edes tietää, mistä Risto sisimmässään on kaikkein ylpein.

Suurinta ylpeyttä Ideanissa aiheuttaa sen ainutlaatuinen yrityskulttuuri, josta yrityksen perustajiin kuuluva Risto vaahtoaa jokaiselle, joka jaksaa kuunnella. Ideanin menestys ei ole rakentunut vain sille, että saa palkattua parhaat tekijät ja kiinnostavimmat asiakkaat, vaan kulttuurilla. Sillä että parhaat haluavat jäädä ja kasvavat vielä paremmiksi, ja samalla nostavat myös ympärillään olevat uudelle tasolle. Jos työkulttuuri saa parhaat tekijät ylittämään itsensä ja kiinnostavimmat asiakkaat antamaan valtuudet tehdä rohkeuden rajat ylittävää designia, olet menestynyt. Risto on halukas myymään, mutta hän ei ole aivan varma ymmärtääkö ostaja, mikä kaupassa on arvokkainta. Hän vilkaisee taas puhelintaan. Ei soittoja.

Käyttöliittymäsuunnittelu. Pitkä sana kuvaa sitä, miten Piilaaksossa monet menestyvät yritykset tekevät ihmisten elämää helpottavia ja maailmaa muuttavia teknologisia innovaatioita. Oikeastaan kyse on muotoilusta, mutta ei esineiden muotoilusta. Risto ja hänen kollegansa ovat nousseet maailman huipulle suunnittelemalla ja muotoilemalla sitä, miten me käytämme palveluita. Jos kännykän sovelluksen käyttäminen tuottaa yhtäkkiä mielihyvää tai saa vaikean asian tuntumaan helpolta, on taustalla yleensä tällaista suunnittelua. Ideanin designerit tekivät teknologisista innovaatioista helppoja käyttää. Käyttöliittymäsuunnittelu – ei ehkä suomen kielen kaunein sana, mutta silti jonkun elämäntyö.

Riston keskittyminen herpaantuu hetkeksi, kun silmäkulmasta näkyy liikettä jossain puun lehvästössä. Hänen katseensa hakee kohdetta ja osuu puun oksaan, jossa lehti värisee ja jokin liikkuu. Kolibri. Lintu näyttää auringossa ensin siniseltä, mutta leijuessaan puun eri oksaan toisen kukinnon luo sen höyhenistön väri näyttää valon taittuessa vihreämmältä. Väri vaihtuu kuin kameleontilla.

Risto hymyilee ja jännitys laskee asteen. Hengitys sisään ja ulos. Hän rakastaa tarinoita, ja uskoo intuitioon. Kolibrista on tullut hänelle tärkeä symboli Kaliforniassa. Näitä ihmeellisiä lintuja elää Piilaaksossa, mutta Palo Alton keskustassa niitä näkee harvemmin.

Sanotaan, että niin pienenä lintuna ei kolibrin pitäisi edes pystyä lentämään. Se on kaunis myytti mutta samalla sopiva muistutus siitä, että mahdottomalta näyttävä on usein täysin mahdollista. Mahdoton on mahdollista. Kolibrista on ihmeellisyytensä takia tullut onnen symboli. Ristolle se on arjessa merkki sujuvasta päivästä. Päivän on pakko olla hyvä, jos näkee kolibrin. Risto ajattelee, että niin pieni lintu saattaa jäädä monelta huomaamatta. Ainostaan ihminen, joka on läsnä hetkessä ja tarkkailee ympäristöään, voi sen nähdä. Ja kun Risto nyt näkee kolibrin, hän rentoutuu. Kunnes taas silmäilee puhelimen ruutua: se välkkyy.

Hän painaa vihreää luurin kuvaa. Aksentista ei voi erehtyä. Äänessä on Riston ranskalainen kontakti maailman suurimpiin IT-konsultointiyhtiöihin kuuluvalta Capgeminilta. Tätä keskustelua on valmisteltu kaikilta salassa jo kuukausien ajan.

Risto kävelee nurmikolla edestakaisin ja tekee sitä, mitä tekee parhaiten eli puhuu. Ranskalainen esittää kysymyksiä, Risto tarkistaa numeroita puhelimestaan ja vastailee rönsyilevästi, mutta oikein. Lopun rutiineja ennen grande finalea.

Kun yritystä ollaan myymässä tai ostamassa, vain yhdellä vastauksella on aitoa merkitystä. Mielessä on oltava hinta ja luku pitää sanoa ääneen, kun sitä kysytään.

Juuri tätä vastausta Risto on harjoitellut. Hän on sanonut lukunsa nopeasti ja hitaasti, innokkaasti ja rauhallisesti. Palo Alton keskustan pikkupuiston nurmi tuntuu pehmeältä jalkojen alla, kun hän sanoo sen ääneen. Jos Riston mielessä olisikin epävarmuutta, se ei kuulu äänestä.

Hiljaisuus on vain muutaman sekunnin mittainen, mutta nyt siihen mahtuu vuosia. Ideanin perustajien tapaaminen Jyväskylässä, ensimmäinen yhteinen yritys ja sen muovautuminen Ideaniksi. Väärät ja oikeat rekrytoinnit, taantumat, vaimo, lapset ja huoli perheestä, epäonnistumiset, viimeiset oljenkorret sekä muutto Yhdysvaltoihin. Sadat hotelliyöt, loputtomat aamuyöhön venyneet työpäivät ja tuhannet tapaamiset. Unelmat, pettymykset.

”Hyvä on. Let’s do this”, ranskalainen toteaa. Puhelu on ohi.

Risto tuijottaa iPhoneaan. Mitä juuri tapahtui? Hän katsoo ympärilleen, kaikki puistossa näyttää aivan samalta kuin vain hetki sitten. Taivas on sininen ja ruoho vihreää, aurinko paistaa. Lasten leikkien ääni kaikuu edelleen viereisen koulun pihalta puistossa.

Vain Riston elämä muuttui. Hän säpsähtää ja katsoo taas puhelintaan, joka värisee uudestaan.

Nyt soittaja on Larry Chu. Amerikkalainen Larry on Riston ystävä ja luottomies. Chu on myös Piilaakson ja Yhdysvaltojen arvostetuimpiin kuuluva M&A-juristi eli lakimies, joka tunnetaan siitä, että hän neuvottelee suuria yrityskauppoja. Chulla on niitä takanaan yli 500, joiden yhteenlaskettu arvo on 400 miljardia dollaria. Chu on sananlaskun ruumiillistuma: Tärkeää ei ole koiran koko tappelussa, vaan tappelun määrä koirassa.

Larry Chu tietää kaiken puhelinkeskusteluista, jollaisen Risto juuri kävi. Hän on kuullut niitä tuhansia ja on useimmiten ollut mukana. Nyt hän ei ollut mukana, sillä Risto kävi yksin neuvottelemassa kaupasta Pariisissa Capgeminin johdon kanssa. Risto raivasi Ideanin tien Amerikkaan yksin ja hän on se, jota suomalaisyrityksen muut perustajat kuuntelevat. Niinpä hän halusi hoitaa yksin myös puheluista tärkeimmän. Ja siksi Chu on epätavallisen hermostunut, vaikka luotto ystävään onkin vahva.

”Hei Risto, kuule, lopetin juuri puhelun ja minulla on sisäpiirin tietoa. Älä vain mene sanomaan mitään hullua lukua, he ovat valmiit maksamaan enintään puolet siitä, mitä olet kuvitellut!”

”Moi Larry, tuota, lopetin juuri puhelun niiden kanssa.”

”Mitä! Miten meni? Kerro!”

Äänestä kuuluu kokeneen juristin ja sijoittajan hermostuneisuus.

”Sanoin niille sen hinnan”, Risto kertoo.

”Minähän sanoin, että älä sano hintaa”, Chu huutaa. ”Kun sanot hinnan, he tekevät siitä ylärajan ja lopulta saatte vain jotain paljon sen alta.”

Larry Chu ei edes tiedä, minkä luvun Risto on sanonut ranskalaiselle. Kauppaprosessin aikana Ideanille on nimittäin määritelty arvo. Ehkä juuri tämän takia jopa Riston kaltainen pokerinaama joutui harjoittelemaan vastaustaan peilin edessä päiviä.

Hänen sanomansa luku oli yli kaksi kertaa suurempi kuin Ideanille määritelty arvo. Vertailun vuoksi esimerkiksi Marimekon pörssiarvo oli tuolloin reilusti alle sen mitä Risto pyysi Ideanista. Larry Chu on niin järkyttynyt, että hän vaikenee. Risto hymyilee itsekseen, istuu puiston penkille ja katsoo taivaalle.

”Hän sanoi vain, että hyvä on, tehdään tämä. Larry hei, voit rentoutua. Se meni ihan helvetin hyvin!”

Lukijalle

Mahdottoman saa aikaiseksi, kun ei ole hajuakaan siitä, että jokin olisi mahdotonta.

Kun aloitimme Ideanin, meillä ei ollut mitään maailmaa mullistavaa tavoitetta. Halusimme vain luoda työpaikan, jossa voisimme olla juuri sitä mitä olemme – tavallisia ihmisiä, tavallisine unelmineen ja hassuine tapoineen. Olla porukassa, jossa viihdyimme.

Alkaessamme valmistella tätä kirjaa teimme reilut viisikymmentä haastattelua ja kävimme lähes sata lyhyempää keskustelua. Kirjoittamisen koko monimutkainen syntyprosessi oli monipolvinen ja ajoittain kaoottinenkin ja se kerrotaan kirjan lopussa.

Meidät yllätti syvästi se, että lähes kaikki entiset työntekijät ja yhteistyökumppanit nostivat toisistaan tietämättä esiin saman ydinasian: Ideanissa sai aidosti olla oma itsensä. Ei ollut valmista muottia, johon olisi pitänyt sopeutua. Moni lisäsi, ettei ole kokenut vastaavaa missään muualla. Se kosketti meitä syvästi, se on jotain mistä olemme kiitollisia ja ylpeitä.

Kuvittelimme pitkään kulttuurimme kulmakiven olevan jotain aivan muuta – jotain eleganttia, hohdokasta tai ehkä seksikästä. Mutta lopulta, hieman yllättäen, se olikin yksinkertaisesti tämä: olla oma itsensä. Tuosta oivalluksesta syntyi tämän kirjan syvin tarkoitus.

Toivomme, että tarina tavoittaa sinut, joka teet töitä ihmisten kanssa tai etsit merkitystä omaan tekemiseen. Ihmiset tulee hyväksyä sellaisina kuin he ovat ja kannustaa heitä tulemaan parhaiksi versioiksi itsestään. Tässä piilee salaisuus työyhteisöjen ja ihmissuhteiden menestykseen.

Toivomme myös, että tämä kirja antaa rohkeutta vaatia omalta työympäristöltä ja johtamiselta enemmän. Paljon enemmän. Maailmassa, jossa pelolla johtaminen ja kiusaaminen tuntuvat olevan arkipäivää, Idean todisti, että on olemassa toinenkin tie. Parempi polku, joka voi johtaa taloudelliseen menestykseen, ihmisenä kasvamiseen ja sisäiseen motivaatioon. Parhaimmillaan juuri käänteisessä järjestyksessä. Se vaatii vastuun ottamista, rohkeutta ja tinkimätöntä uskoa ihmisiin sekä kunnianhimon tason merkittävää nostamista. On riittämätöntä ja laiskaa mitata menestystä vain rahalla. Me ihmiset emme ole rahaa varten, vaan raha on meitä varten.

Tämä tuntuu tärkeältä juuri nyt, kun moni nuori katsoo ympärilleen ja miettii, miksi ylipäätään tehdä mitään. Miksi olla innostunut mistään, kun kaikki näyttää joko saavutetulta tai turhalta.

Kovat opit -kirja on yksi mahdollinen vastaus: kenenkään ei tarvitse olla valmis aloittaakseen. Me emme olleet – emmekä ole vieläkään. Vaikka massiivisia mokia ja tyhmiä päätöksiä kertyisi matkan varrella kuinka paljon tahansa, oikealla asenteella ja oikeiden ihmisten ympäröimänä löytyy aina tie eteenpäin.

Meitä inspiroi valtavasti ajatus siitä, että lukija voisi löytää tästä teoksesta edes yhden ajatuksen, jota voi viedä eteenpäin ja jonka ympärille rakentaa parempaa maailmaa. Ehkä juuri sinä olet kirjoittamassa seuraavaa, fantastista tarinaa siitä, kuinka aitous ja ihmisiin uskominen kantaa.

Me valitsemme uskoa, että yritysten ja koko yhteiskunnan tärkein tehtävä on luoda edellytyksiä hyvälle, mielekkäälle ja merkitykselliselle elämälle. Toivomme sydämestämme, että kirja sytyttää kipinän muokata ja rakentaa uusia ympäristöjä keskellä elämän epätäydellisyyttä sekä työpaikkoja ja yhteisöjä, joissa ihmiset voivat kukoistaa.

Juuri nyt uuden oppiminen on tärkeämpää kuin koskaan aiemmin.

Kesäkuussa 2026
Ideanin perustajat: Risto, Mikko-Pekka, Markus ja Niko